Rytmisen voimistelun historia

Maria Lisician 1934 ”Rytmisessä voimistelussa tärkeintä on liike, joka kertoo musiikin luonteesta. Liikkumisen täytyy olla hyvin mietitty ja vastata jokaisen musiinkin nuottiin. Miten voi tuoda esille musiikin luonteen? Tunteita pysyty esittämään hypyillä, käänöksillä, askeleilla – ne ovat voimistelun aakkosia. Ilman inspiraatiota tai taiteellista liikkumista ei ole järkeä treenata. Minä rakastan liikkumista. Voimistelu on minun rakkauteni!” 

Rytmisen voimistelun kotimaa on Neuvostoliitto, Leningrad.

Ensimmäinen voimistelun korkeakoulu oli avattu Leningradin P. Lesgaft urheiluyliopiston pohjalla vuonna 1934. Pääaineeksi oli nimetty ensimmäistä kertaa historiassa - Rytminen voimistelu. Opettajiksi tulivat Roza Varshavskaja, Elena Gorlova, Anastasija Nevinskaja ja Aleksandra Semenova-Naipak. Kaikki opettajat olivat ennen omistaneet omat tanssikoulunsa,  joissa opetettiin moderneja eurooppalaisia tansseja. Näissä tanssikouluissa he olivat opettaneet neljää eri tanssilajia: François Delsarte tyylin artistic gymnastic, jossa tärkeintä on kaunis kehon ilmaisu ja hallinta; Émile Jaques-Dalcroze rytminen tanssi, jossa tanssijan liikkeet seuraavat musiikin rytmiä; Georg Dominin tanssillinen voimistelu, jossa korostetaan enemmän tanssia voimistelun liikkeissä ja Isadora Duncan tanssin vapautta. Voimistelun korkeakoulussa tanssin opettajat ja Mariinskin teatterin baletin ammattilaiset yhdistivät kakki neljä tanssia yhteen urheilulajiin.

Ensimmäisiä voimistelun ammattilaisia oli jo vuonna 1938 ja ensimmäinen väitöskirjä voimistelusta on kirjoitettu vuonna 1946 nimeltä ”Rytminen liikkuminen on osa estteetistä ja urheilullista kasvatusta” Roza Varshavskajalta.

Ensimmäississä pienimuotoisissa kansainvälisissä kilpailuissa osallistuivat neuvostoliitolaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset urheilijat vuonna 1947. 1955 alkaen epävirallisissa, mutta säännöllisissä KV-kilpailuissa oli mukana jo muitankin maita kuten Belgia, Saksa, Ranska, Tsekki, Bulgaria ja Jugoslavia.

Ensimmäiset viralliset KV-kilpailut oli järjestetty Budapestissa vuonna 1963. Aluksi kilpailut olivat nimeltä EU Cup, mutta myöhemmin otettiin huomioon myös EU:n ulkopuolelta osallistununeita voimistelijoita ja kilpailun nimeksi vaihdettiin I Word Cup.

Vuonna 1980 tehtiin päätös, että rytmisestä voimistelusta tulisi Olympialaji. Ja ensimmäiset Olympialaiset, joissa rytminen voimistelu oli mukana olivat vuonna 1984.

Rytminen voimistelu jaettiin yksilön rytmisen voimisteluun ja joukkueen rytmisen voimisteluun vuonna 1996.

 

Rytminen voimistelu Suomessa

Kaikista pohjoismaista rytminen voimistelu on kehittynyt korkeimmalle Suomessa. Rytminen voimistelu tuli Suomeen Neuvostoliitosta vuonna 1945. 1947 ensimmäiset suomalaiset voimistelijat osallistuivat epävirallisiin kilpailuihin. Ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1971, joissa ensimmäiseksi Suomen mestariksi tuli Carla Wollsten. Ensimmäiset Suomen järjestämät EM-kilpailut olivat vuonna 1988 Helsingissä.

Viimeisen kymenen vuoden aikana suomalainen rytminen voimistelu on  kehittynyt nopealla vauhdilla. Suomi osallistuu säännöllisesti maailmanlaajuisesti kansainvälisiin kilpailuihin hyvillä tuloksilla sekä yksilö että joukkuekilpialuissa. Useita kertoja vuodessa Suomeen tulee huippu-urheilijoita sekä -valmentajia Venäjältä sekä muista maista pitämään leireja ja samalla avoimia harjoituksia katsojille. Nykyisin suomalaiset voimistelijat käyvät useammin ulkomailla oppimassa, treenaamassa ja katsomassa voimistelun uutuuksia. Vuonna 2015 kansainvälinen urheilutapahtuma Gymnaestrada pidettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, johon osallistui 21000 voimistelijaa 52 eri maasta. Ensi vuonna Suomi järjestää Rytmisen voimistelun World Cupin 26.2.2016-28.02.2016.